Runo

Kesyttäisit minut
huolella
Villikostasi tekisit
hiljaisen ja nöyrän
Laittaisit kengät pieniin
hevosenjalkoihini
Enää en juoksisi
avojaloin

Elämäntapa

Mikä on elämäntavan ja vääryyden raja?

Kun alan huutaamaan ihmisille heidän lihansyönnistään, minulle sanotaan: "Ada, me hyväksymme sinun elämäntapasi, hyväksy sinäkin meidän." Kysympä vain: miksi lihansyönti pitää hyväksyä, mutta esimerkiksi ihmisten murhaaminen ei? Ai koska murhaaminen on useimpien mielestä väärin kuin lihansyöminen? Murhasta tuleekin "elämäntapa", kun tarpeeksi moni tekee sen?

Mutta rakkaat diplomaatit ja possunpurijat: keksikää uusi argumentti. Pahat teot eivät muutu yhtään vähemmän pahoiksi, koska muutkin tekevät niitä. Yksilön EI tarvitse suvaita vääryytenä pitämiään asioita vain, koska ne ovat erilaisia elämäntapoja. Elämäntapa on vain nimi, naamio, joka annetaan usein toteutetulle vääryydelle.

Ja onhan tuo aika ovelaa: useat kasvissyöjät ovat myös suvaitsevaisuuden puolesta puhujia, ja sulkevatkin suunsa nopeaan, kun joku heittää suvaitsevaisuus-kortin. Suvaitsevaisuus esim. vähemmistöjä kohtaan pitää osata erottaa suvaitsevaisuudesta KAIKKEA kohtaan.  Ne ovat kaksi täysin eri asiaa! Jos näet jonkun hakkaavan toista kadulla, et ajattele :"noh minähän kannatan suvaitsevaisuutta eli suvaitsempas nyt tuon tyypin väkivaltaista käyttäytymistä."

Eli älkää yrittäkö sulkea minun tai kenenkään muunkaan suuta suvaitsevaisuus- tai elämäntapakorteilla. Ne eivät toimi ainakaan minuun ja aion edelleen syyllistää muita ihmisiä tavoista, jotka ovat mielestäni väärin. Samoin muut voivat moralisoida minua ja lupaan, etten kuittaa pahoja tapojani erilaisella elämäntavalla, uskonnolla tai kulttuurilla :))))))

Rakkautta
Ada

ps. voisin ostaa kangaskassin. Täs pari vaihtoehtoa :)
pitää kyl viel katsoo et mis noi on valmistettu ym.

Lehmä sanoo "I was using that" :)))

Rakkaus

Vielä jokin aika sitten ajattelin, että suurin osa ihmisistä on perseestä, koska he eivät ajattele samalla tavoin kuin minä. Koska melkein kaikki ovat niin ajattelemattomia, itsekeskeisiä. Koska kukaan ei näe, mikä on todellista.

Pari kuukautta sitten ajattelin yhtä ihmistä, oikeastaan entistä poikaystävääni, joka on täydellinen esimerkki "ajattelemattomasta" ihmisestä. Tai oikeastaan siitä, minkä MINÄ näen "ajattelemattomuutena" ja "itsekeskeisyytenä."

Ja jotenkin yhtäkkiä häntä ajatellessani kaikki se paska, se kuva, jonka olen hänestä itselleni muovannut, katosi. Kaikki pahat asiat, joita hän on minulle sanonut ja kaikki syyllisyys siitä, mitä pahaa olen itse hänelle tehnyt, haihtui pois ja pystyin TODELLA näkemään hänet. Ei enää sanoja, luonteenpiirteitä, tapoja tai käyttäytymistä. Vaan hänet. Eikä tuon epätodellisen naamion alla ollut mitään muuta kuin....... ei sitä pysty selittämään. Jumala?

Joka tapauksessa. Hän on ehkä ollut se ihminen, joka on eniten ärsyttänyt minua käytöksellään lähiaikoina. Jota olen VIHANNUT. Kun näin HÄNET, en voinut tuntea muuta kuin rakkautta. Koska hän on minä. Tuntui, kuin olisimme olleet molemmat osa jotain suurempaa kokonaisuutta. Kuin olisimme olleet sama.

Ja kun pystyin tuntemaan näin hänestä, aloin tuntea näin kaikista. Aloin RAKASTAMAAN kaikkia. Vihaan edelleen joidenkin ihmisten käytöstä, mutta enää en pysty vihaamaan ihmisiä. Tietyt asiat ihmiskunnan tilassa vituttavat minua, mutta totuus on, että ihminen on aina samanlainen kuin minä, teki hän mitä tahansa.

Luulen, että ihmiset tekevät ns. pahoja asioita, koska he eivät näe. He eivät ymmärrä, kuinka me olemme sama. Mutta se ei enää vituta minua niin kovin. Nyt haluan tavata niin paljon ihmisiä kuin mahdollista, kuulla heidän tarinansa ja katsoa, tunnenko tosiaan näin kaikista. Koska nyt, aina kun tapaan jonkun, täytyn aina vain samasta rakkaudesta. Ja varovaisesti mietin:

Voisinko todella rakastaa kaikkia ikuisesti?

Tämä viikko

Olen ollut itseasiassa harvinaisen aktiivinen elämäni suhteen tällä viikolla. Yleensä vaan makaan kotona ja angstaan :D

Siis nyt talvella ja viime syksynä olen ajatellut vähän liikaa. Älkää hyvät lapset ajatelko, se voi olla fataalia!

Koska siis ainakin minulle kävi niin, että kun alkaa oikein miettimään että onko tässä elämässä nyt mitään järkeä ja blah blah niin sitä vaan tajuaa, ettei ole ja mitäs sitten teet? Mitä järkeä nähdä kavereita tai mennä ulos tms? Eli kehitin "vitut kaikesta, minä istun kotona ja syön helvetisti jäätelöä" -asenteen enkä tehnyt mitään tai nauttinut mistään (paitsi jätskistä).

Joten olen nyt aivan täpinöissä siitä, että tällä viikolla olen tehnyt kaikkea niinkuin normaali ihminen ja se on ollut kaikenlisäksi hauskaa!

 

Nyt kerron kaiken mitä olen tehnyt (koska olen niin innoissani)

Tiistaina pyysin kaverin meille ja me katsottiin leffa OLE LUONANI AINA. Pidän aina tämmöisistä leffoista joissa on jotenki vinksahtanut yhteiskunta ja sitten loppumetreillä alkaa tajuamaan että vittu meidän yhteiskuntahan on ihan yhtä paska ja tämä leffahan kuvaa minun elämää ja eipäs ollakaan tuostakaan skenaariosta kaukana. Toinen samanlainen on esim. In Time.

Keskiviikkona mulla oli töiden jälkeen nälkä, joten lähdin mieheni Danielin kanssa keskustaan syömään. Mikään ei ollut auki paitsi KELTAINEN RUUSU (seksikauppa) jossa oli muuten superkiva myyjä! Ja joku mies joka yritti palauttaa ostettua ja käytettyä anustappia.... mut me ei löydetty mitää kiinnostavaa joten lähdettii. Löydettii sitte paikka, joka oli auki, Eerikin pippuri Kampin takana. Söin falafelii ja se oli aika hyvää :)))) Ja sielläki oli kiva myyjä, anto ilmaisen kahvin ja chilejä :) MUTTA kun istuimme kampissa odottamassa bussia niin sinne ilmestyi joku pulsu joka pyysi rahaa. No ei ollut kun olin antanu Eerikin Pippurin myyjälle kaikki kolikot tippinä. JA PULSU FLIPPAS. Se vaa huusi jotai että haista vittu vitun huora haluatko isoa kyrpää et tiedä tästä elämästä mitää. No aloin sanoo takas mut onneks se sit vaa huusi eikä alkanu tappelee :)

Torstaina kävin Vallilan kirjastossa sellaisessa keskustelutilaisuudessa, käsitteli ekologista ruokaa. Haluan huomauttaa että joo kaikki mielipiteet ovat sallittuja ja hyväksyn kaikenlaiset ihmiset MUTTA SAATANA kun mua ärsyttää se yks jätkä. Siis joka ikisellä luennolla Helsingin seudulla, joka käsittelee jollain lailla ekologisuutta, istuu se sama EKONATSI. Viittaa joka toinen sekunti, ei sano ikinä mitään aiheeseen liittyvää, vaan joka kerta alkaa moralisoimaan kaikkia muita ihmisiä joita maa päällään kantaa, koska he eivät ole yhtä ekologisia kuin hän. VITTU

Mutta sain nyt ainakin tietää että pakkausmateriaalit aiheuttaa häviävän pienen osan yksilön ekologisesta jalanjäljestä, joten voin jatkaa hyvällä omalla tunnolla niiden 2 dl soijakaakaoiden ostoa.

Sitten perjantaina minä ja Daniel vietettii 1,5 vuotispäivää, mentii raflaa (Aleksilla Il Siciliano tms. ku meil oli nälkä eikä jaksettu etsiä) oli ihan kohtuuhintasta ja monta kasvispastaa listalla :D juotii pullo viiniä, sit käytii viel nappaa parit tequilat ja mentii leffaan. SHERLOCK HOLMES, AIVAN PASKA. Siinä vaiheessa olin niin kännissä ja elokuva oli niin tylsä et sammuin teatteriin :) 

Sit menin vielä lauantainaki ryyppää jollekin Danielin kaverille Vuosaareen. Ku lähdettii ni juostii yksi kilometri et ehdittäis bussii, sit ku oltii siin metriksen kohdalla ja huidottiin bussille niin kuski vaan näytti sormella et pysäkki on kaksi metriä taaempana että hän ei voi nyt millään pysähtyä siihen missä me oltii. EN OO VARMAA IKINÄ OLLU NIIN VIHAINEN! Jotenki se kuskin vittupäisyys eskaloitui mun mielessä ja vihasin koko ihmiskuntaa sen 30 min ku odotettii seuraavaa bussia. Miten joku voi olla niin kusipää?

Terveisin

Ada

Rölli

Mun yksi kaveri linkitti tämän ja voi JEESUS että tulin hyvälle tuulelle:

Olen röllifani

Aloitus

OUKEI nyt alkaa julkinen terapiani aka blogini.

Puhun täällä sitten kaikkea paskaa elämästäni silloin tällöin.

Tarkoituksena olisi puhua kaikesta itselleni tärkeästä, pitää sisällään kaiken typerän sheissen kuten vaatteet ja opiskelut ja työt ym. mutta toisaalta myös minulle OIKEASTI tärkeät asiat.

Olen nimittäin alkanut elämässäni keskittymään lähiaikoina ns. tosiin asioihin kaiken ns. pinnallisen (ulkonäkö, status, suosio jne.) sijaan. Minulla on kuitenkin uuden ajatteluni kanssa major ongelma: elämästä on tullut helevetin tylsää. 

Siis seriously, mitä tekemistä enää on, jos ei enää pyri kasvattamaan omaisuuttaan, parantamaan ulkonäköään, saamaan parempaa työtä/koulutusta, olemaan suositumpi? Myönnän, tähän astisessa elämässäni lähes kaikki ilo/nautinto on tullut siitä, että SAAVUTAN jotain. Ja siksi elämästäni tulee uskomattoman tylsää, kun lopetan suorittamisen. Mistä muusta voi tulla iloiseksi, kuin saavutuksista? 

Tämän ongelman kanssa painiskelen tässä. Easy solutionhan olisi että fine, keskityn sitten pinnallisuuksiin, jos kerran saan niistä iloa, MUTTA KUN EN ENÄÄ HALUA! Siis haluan olla onnellinen, mutta en halua, että onneni riippuu näistä pinnallisista asioista.
Syynä on se, että
A. tiedän, että monet entiset ilonaiheeni tuovat minulle iloa, mutta vahingoittavat muita (esim. matkustelun tai shoppailun epäekologisuus)
B. tiedän, että kaikki, mitä voin saada, voidaan myös ottaa minulta pois. Siksi en halua enää niin paljoa tavoitella ns. katoavaisia asioita. Siinä ei ole mielestäni mitään vikaa, jos tunnen hetkellistä nautintoa jostakin pinnallisesta, mutta en halua enää asettaa tavoitteitani, rakentaa elämääni tuollaisten asioiden varaan.

Näin ollen aion tässä blogissa kertoa yrityksistäni löytää jotain ns. oikeaa, jotain sisältöä elämääni vanhojen, epätodellisten huolien ja pyrkimysten tilalle. Jotain tekemistä, josta nautin, mutta joka vahingoittaisi muita olentoja mahdollisimman vähän. Aion myös tässä blogissa kertoa niistä asioista, jotka OVAT tärkeitä ja tosia minulle.

Vaikka saatan kyllä kertoa vaatteistakin :)

Myöhemmin lisää
T. Hämmentynyt

Ps. Tajusikohan kukaan nyt mitä tarkoitin? Oh well